Uutinen

Joulu on jo takana ja hiljalleen valmistaudutaan uuden vuoden vastaanottamiseen. Me saimme antaa sukulaisille parhaan mahdollisen joululahjan, tiedon tulevasta perheenlisäyksestä.

Jännitin kertomista todella paljon, heräilin yöllä muutaman tunnin välein, odottaen kellon olevan niin paljon, että voisi herätä. Tiesin, että perheet tulevat olemaan onnellisia ja iloisia, mutta jännittävää se silti oli. Tuntui myös oudolta lopettaa salailu. Nyt voin avoimesti myöntää asian eikä minun tarvitse salata.

Myös läheisille ystäville kerroimme tulevasta. Saimme myös kuulla, että yksi pariskunta odottaa myös perheenlisäystä noin 1,5 kuukautta meidän jälkeemme.

Nyt olo on helpottunut ja tietenkin äärimmäisen onnellinen.

Tänään koitti taas uusi viikko, nyt rv13+0.

Onnen kukkuloilla

Nyt ollaan kotiuduttu ensimmäisestä ultrasta. Onneksemme saimme aamuajan, jottei tarvinnut kovin kauaa odotella.

Kyseessä oli siis samalla rakenneultra, jonka suoritti naistentautien erikoislääkäri. Mukana huoneessa oli myös hoitaja. Lääkäri kysäisi voinnista ja vuodoista, jonka jälkeen pitikin jo ottaa housut pois ja hypätä tutkittavaksi. Ei siis paljoa turistu! Ensin lääkäri kurkkasi ilman ultrausvälinettä (mikä se sitten onkaan) ja totesi paikkojen olevan kunnossa ja tulehduksettomia. Seuraavaksi vuorossa oli "dildoultra", jännitys katossa! Siellä se näkyi, meidän pikkuinen aikaansaannoksemme. Paikoillaan makoili, ilman suurta liikehdintää. Lääkärin mukaan kaikki näytti hyvältä, en edes muista mitä kaikkea katsottiin. Selkärankaa, aivoja, istukkaa, niskaturvotusta... Seuraavaksi laitettiinkin äänet päälle ja kuultiin vielä sydämen pamppailut. Rakkautta.

Ultrattiin vielä vatsan päältä, jotta saatiin hyvä sivuprofiili. Vaavi kun oli sellaisessa asennossa, ettei sitä sisäkautta saatu.

Laskettu aika aikaistui, joten nyt ollaankin jo viikoilla 12+1. Hassua. Tiesin, että laskettu aika voi muuttua, mutta ajattelin ettei näin paljoa meidän kohdalla. Kierto on ollut säännöllinen ja ensimmäistä kertaa ovulaatiokin tikutettiin (aiemmin ei siis oltu kokeiltu). Neuvolan tätikin oli sitä mieltä, ettei paljoa tule muuttumaan, muun muassa melko varhaisen plussaamisen takia.

Ultran jälkeen oli vielä verikokeiden aika (yök!), ja olinkin aika täpinöissäni. Ehkä hyvä niin, ei ehtinyt hirmusesti stressata veren ottamista. Kammoan piikkejä.

Täällä ollaan onnesta muikeina! Taidanpa vain ihastella ultrakuvia.

Nyt voidaan puhua odotusblogista ja alkaa ottamaan niitä masukuvia!

Kaasua, komisario Palmu!

En vain voinut vastustaa otsikkoa! Toisin sanoen, ilmaa riittää vatsassa. Yhdistettynä pienoisella ummetuksella. Joten olo on koko ajan varsin hehkeä! Avuksi on otettu luumut, eiköhän tämä tästä.

Nyt parin viime päivän aikana olo on ollut hieman etova. Aamulla olo on melko hyvä, mutta iltaa kohden etovuus lisääntyy. Mukavinta tässä on, että syödessä olo on poissa. Mutta koko ajan kun ei voi syödä. Juuri sanoin miehelle, että jos tässä on raskauspahoinvointini, niin olen kyllä päässyt helpolla. Ainoastaan neljä (!) kertaa on toistaiseksi oksuiltu. Mutta nyt tuntuu, että jonkinlainen pahoinvointi/kuvotus on nostamassa päätään. Kohta on ensimmäinen kolmannes takana, jolloin yleensä pahoinvointi helpottaa. Saa nähdä kuinka käy.

Tänään rv 11+1.

Kun kahdesta tulee kolme

Uskon, että pariskunnasta lapsiperheeksi muuttuminen on suurempi muutos kuin lapsimäärän lisääntyminen lapsiperheessä. Joillakin tämä tarkoittaa totaalista elämäntavan muutosta. Enää ei voi (tai ainakaan pitäisi voida) juosta yöelämässä samalla tavalla. Elämän prioriteetit muuttuvat täysin.

Mitä tämä muutos tarkoittaa meidän kohdalla? Taloudellisesti tulevaisuutemme on turvattu. Miehen ammatissa töitä riittää ja tekijöistä on pulaakin. Oma ammattiryhmäni ei tule katoamaan, mutta vakituisen työn saaminen on alueellamme hieman haastavaa. Taloudesta ja työstä meidän ei kuitenkaan tarvitse huolehtia.

Omalta osaltamme yöelämässä juokseminen on jo nähty. Ei siellä missään vaiheessa kovinkaan paljoa olla viihdytty, mökkeily ja illanvietto kavereiden kanssa jossain muualla kuin baarissa on ollut enemmän makuumme. Mökkeily jatkuu varmasti kuin myös illanvietot ystävien kanssa. Tosin hieman eri tavalla. Ympäripäissään örveltäminen ei kuulu siihen ympäristöön missä lapsi on. Toisaalta myös ystäväpiirimme on siinä vaiheessa, että osa on jo lisääntynyt ja lopuilla se alkaa olemaan pian ajankohtaista.

Lapsentulossa yksi asia lienee sama jokaisessa uudessa perheessä. Tuoreiden vanhempien kahdenkeskinen aika lähes katoaa. Olemme jo kauan puhuneet siitä, että on tärkeää järjestää parisuhdeaikaa kun olemme lapsiperhe.

Rakastamme matkustamista. Matkustaminen tulee varmasti muuttumaan. Haluaisimme mennä Japaniin, mutta se nyt ei tule olemaan seuraava matkakohteemme. Pienen lapsen kanssa matkustaminen Japanin aivokuumeen alueelle ei houkuttele niin paljon kuin kahdestaan matkustettaessa. Joten Japani jää odottamaan. Lapsen kanssa matkustaminen on muutenkin erilaista. Onneksi tapoihimme ei ole kuulunut juhliminen tai juopottelu ulkomailla. Rytmi tosin hieman muuttunee. Ja ehkäpä oma varauksellisuus ulkomaisiin takseihin lisääntyy! Mitkä turvavyöt saati turvaistuimet!

Kaikenlaiset muutokset ovat nyt pyörineet päässä, tästä se valmistautuminen alkaa. Matkustelusta näin unta tässä yhtenä yönä, siitä nousi se mieleen. Ajatus kolmesta kahden sijaan tuntuu oudolta, hyvällä tavalla. Sitä on kuitenkin vaikea kuvitella.

Täällä ei muuten lasketa öitä jouluun vaan ensimmäiseen ultraan. Se on perjantaina. Tänään rv10+6.

Vuoristoradalla

Huh! Nyt taidettiin päästä tunteiden vuoristorataan. Ärtymystä havaittavissa herkästi ja runsaasti. Yksikin hieman vääränlainen sana mieheltä tai liian hidas reagointi saa kiukun nousemaan. Koska emme ole vielä kenellekään kertoneet raskaudesta, saa mies niskoilleen kaikki puuskani. Muiden seurassa täytyy hillitä itseä.

Eilen ärtymys sai vallan ruokaa tehdessä. Miksi se paistinpannu ei toiminut kuten haluan?! Vetäydyin sitten makuuhuoneeseen rauhoittumaan. En halua tiuskia miehelle, hän kun ei ole tehnyt mitään väärää. Tulihan se itkukin sieltä. Mies antoi minun rauhoittua rauhassa kun kerroin etten halua turhaan tiuskia hänelle. Kyllä se olo siitä sitten helpotti. Jotenkin kuitenkin epäilen, että näitä tulee vielä lisää.

Tänään rv10+4.

Ruokaa mä metsästän

Kipaisin tänään kaupungilla ostamassa viimeisiä joululahjoja. Aikani shoppailtua ajattelin poiketa johonkin kahvilaan haukkaamaan jotain suolaista. Kiersin seitsemän (!) kahvilaa löytämättä mitään mitä haluaisin/voisin syödä. Jokaikisessä sämpylässä, paninissa, bagelissa tai vastaavassa oli jotain, mitä en uskaltanut syödä. Vuohenjuustoa, tuorejuustoa, parmankinkkua... Rakastan juustoja! Tuosta parmankinkusta en tiedä onko se kypsää vai ei, voiko sitä syödä. Valaiskaa minua jos tiedätte.

Tässä jokunen viikko sitten kävin Arnold'silla bagelilla, jolloin kysäisin käyttävätkö pastöroitua tuorejuustoa. Tällöin vastaus oli kyllä. Tänään poikkesin toiseen ketjun liikkeeseen ja ajattelin varmuuden vuoksi kysyä myös sieltä. Tällä kertaa vastaus oli ei. Hmmm. Ihmetyttää. Ehkäpä jokainen Arnold's päättää itse mitä tuotteita käyttävät.

Palasin lähtöruutuun ja löysin yhden täytetyn patongin, joka läpäisi kriteerini. Muuten en kyllä sitä makua olisi valinnut, tällä kertaa nälkä voitti.

Rv 10+3.

Täyskymppi!

Eilen vietettiin kymppisynttäreitä eli viikkoja tuli 10 täyteen. Ensi viikon perjantaina on luvassa ensimmäinen ultra ja tänään pitäisi soittaa neuvolaan virtsatestin tuloksista. Kunpa vain muistaisin!

Ajatukset pyörivät kovasti joulussa ja mietin tapoja miten kertoa sukulaisille. Yhtenä ideana on käydä ottamassa kopiot ultrakuvista ja laittaa se kirjekuoreen, ehkä tehdä siitä jonkinlainen kortti. Voitaisiin kertoa, että joululahjassa olikin melko pitkä toimitusaika eikä se ehtinyt jouluksi, mutta kirjekuoressa on vinkki lahjasta.

iPhonen Vauva-sovelluksen mukaan sikiö on jo 4,5cm pitkä ja 5g painava. Vatsassa on ollut tuntemuksia, menkkoja muistuttavaa jomotusta, aina silloin tällöin. Johtuu varmaan tuosta huimasta kasvusta! Viikolla 9 sovelluksen mukaan sikiö on 2cm ja 3g. Melkoista vauhtia siellä kasvetaan. Vielä ei varsinaista vauvamahaa näy, mutta suolisto saattaa olla melkoisen turvoksissa. Elikkä viikonlopun turvotus saattoi olla suoliston turvotusta. En kyllä ajatellutkaan, että vielä olisi varsinaista vauvamahaa. Ja tosiaan, saattoi olla ihan muuten vaan paino noussut viime vuodesta.

Vauvasovelluksessa on myös päivittäin vaihtuva yhden lauseen info. Tänään infon mukaan vauvan pikkuisessa päässä alkaa kasvaa tukkaa. Hih! Uskon, että syntyessään vauvamme on melko harvatukkainen. Tämän olettamuksen perustan siihen, että omaamme molemmat vaalet (ne maantienharmaat) hiukset, ja mielestäni ainoastaan tummatukkaiset vauvat omaat kunnon hiuspehkon.

Tänään siis rv10+1.

Päivitys

Täällä voidaan hyvin. Mikä tuntuu omituiselta. Missä ovat kaikki oireet? Toisaalta huomaan myös joidenkin asioiden muuttuneen. Pienoista ummetusta on ollut, jano yllättää aivan yllättäen ja vessassa saa välillä käydä tiuhaan. Jotenkin kuitenkin tuntuu, että oireet ovat vähentyneet.

Tänään kävin viemässä virtsanäytteen labraan. Ylihuomenna soittelen tuloksista, en tosin oikein tiedä mitä kaikkea tällä testattiin. Mutta ainakin virtsatauti voidaan sulkea pois (tiedän kyllä ettei sitä ole). Kun kerroin ekalla neuvolakäynnillä niistä muutamasta vuodosta, joita minulla oli, sanoi neuvolan täti, että kannattaa poissulkea virtsatauti. Jotenkin pelottaa, että nytkö sieltä sanotaan ettei edes olla raskaana! Hassuja ajatuksia sitä kulkee päässä.

Viikonloppuna oltiin yksissä pikkujouluissa ja huhhuh! Samassa pikkumustassa kuin vuosi sitten ja omasta mielestä olin selkeästi turvoksissa masun kohdalta! Puku oli kireämpi eikä istunut niinhyvin. Tosin tämä johtua ihan normaalistakin painonnoususta, mutta itse epäilen, että raskausturvotus on syynä. Vartalon mallini on tosin sellainen, että minulla on viimeisen kymmenen vuoden ajan ollut pieni pömppis. Mutta mielestäni sellaista pientä turvotusta on havaittu.

Olen muuten melko varma, että tänään yksi ystävä kertoo olevansa raskaana. Omituinen aavistus. En edes tiedä ovatko he jo aloittaneet yrittämisen. Tämä tunne johtuu yksinkertaisesti siitä, että hän tuli tänään viereisestä kaupungista omaani puolen tunnin takia. Ja tiedän, ettei hänen kaupungissaan ultrata, vaan palvelut on ostettu meidän kaupungilta. Ja ystävä laittoi viestiä, että soittaa minulle vielä tänään. Selkeät merkit, eikö? Pyöriiköhän omat ajatukset nyt hieman jonkin tietyn asian ympärillä :)

Tulipa melkoinen säläteksti! Tänään ollaan "jo" rv9+6. Vajaa pari viikkoa ensimmäiseen ultraan.