Synnytykseni "käynnistyi" toivomallani tavalla eli lapsivesien menolla. Vedet menivät illalla kahdeksan aikoihin. Ajelimme kotiin ja nappasimme sairaalakassin mukaan ja lähdimme sairaalaan. Sairaalassa minut laitettiin käyrille. Meno oli leppoisaa, sillä supistuksia ei tullut. Koska vedet olivat menneet, testattiin minulta streptokokki agalactiae, jonka tulos oli positiivinen. Positiivisen tuloksen takia saisin tipan käteeni ja antibiottia neljän tunnin välein siihen asti kunnes vauva on ulkona. Minut siirrettiin osastolle ja mies lähti kotiin. Mikäli supistuksia ei tulisi, aloitettaisiin käynnistys seuraavana aamuna. Ilman positiivista tulosta voitaisiin käynnistystä odottaa jopa kaksi vuorokautta.
Eihän niitä supistuksia tullut, joten seuraavana päivänä aloitin napsimaan neljän tunnin välein käynnistyspillereitä. Tasaisin välein minua käytettiin käyrillä, joihin supistuksia piirtyikin. Minä vaan en tuntenut niitä. Seuraavana aamuna lääkäri katsoisi tilanteen, mikäli synnytys ei ole käynnistynyt. Noh, eihän ne pillerit mitään sen suurempaa saaneet aikaiseksi. Aamulla lääkärille, joka määräsi synnärille oksitosiinitippaan, mikäli siellä on tilaa. Noin 9.30 sain oksitosiinitipan ja puolen päivän aikaan alkoivat supistukset tuntumaan.
Hieman kolmen jälkeen pyysin epiduraalia. Ennen epiduraalin laittoi kokeilin lämmintä geelipussia, joka tuntui vain pahentavan asiaa. Kävin myös suihkussa, joka auttoikin hieman. Ilokaasua hönkäilin hieman, mutta maski tuntui niin epämukavalta, että luovutin heti. Aine ei ehtinyt edes vaikuttamaan. Epiduraalin avulla lepäilin hieman, uni ei kuitenkaan tullut. Kuuden aikoihin pyysin uutta epiduraaliannostusta, jolloin yllätyksekseni sain luvan ponnistaa. Tunnin ponnistamisen jälkeen pieni miehemme syntyi.
Synnytyksestä jäi minulle hyvä ja positiivinen mieli. Tottakai se sattui ja sillä hetkellä se teki todella kipeää. Olisi mukava tietää kuinka monta kaloria sit polttaa ponnistusvaiheessa, sen verran työlästä se oli. Kipu kuitenkin unohtuu pian. Muistan, että jossain vaiheessa ajattelin, että olisiko leikkaus sittenkin helpompi tapa :)
Omasta mielestäni synnytykseni meni hyvin enkä kärsinyt kovia vahinkoja. Positiivinen kokemus ja haluan ehdottomasti lisää lapsia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat aina tervetulleita! Niissä on blogin suola!