Onnen kyyneleet

Täällä on jo saatu tuoksutella vauvan tuoksua, sillä miehen sisko sai viime viikolla vauvan. Muutama kuukausi pitää vielä odotella oman käärön syliin saamista.

Itselle on alkanut tulemaan uusia oireita. Kävellessä pitää välillä pitää pieni tauko, pikkuinen tuntuu usein painavan virtsarakkoa, jolloin olo on melko epämukava. Nyt tuntuu myös siltä, että vauva alkaa olemaan jo sen kokoinen, että keuhkoilla on vähemmän tilaa. Sellaista pientä ahdistuksen tapaista ja pinnallista hengittämistä on välillä. Mutta nämä ovat hyvin pieniä vaivoja, eivätkä missään tapauksessa kokoaikaisia. Selkä on välillä hieman jumissa, mutta sitä nyt oli ennen raskauttakin.

En missään tapauksessa halua vähätellä niitä, joita on muistettu ties millä vaivoilla, mutta itseä on alkanut ärsyttämään se, että vaivoja pitäisi vissiin löytyä ja niistä pitäisi jatkuvasti valittaa. Ja tämän olon ovat saaneet aikaan pääsääntöisesti neuvolan hoitajat ja lääkärit. Inttämällä intetään, että eikö mitään ihmeellistä ole. Tähän kun vastaa, että ei mitään ihmeellistä, aletaan vaiva kerrallaan kysyä, että eikö edes tätä. Noh, toisaalta ehkäpä he vain huolehtivat. Saattaa olla, että kaikki eivät viitsi tai kehtaa vaivoistaan kertoa. Itse en turhasta valita ja kerron kyllä jos jokin minua vaivaa. Omaan asenteeseen vaikuttanee myös pienoinen pettymys neuvolatoimintaan. Ehkäpä perhevalmennuksissa on vihdoin jotain hyödyllistä. Totta kai tarkastukset ovat tärkeitä, mutta neuvolaan liittyneet höpinät olen kokenut turhiksi.

Tänään laitoin pesuun ensimmäisen erän vauvanvaatteita. En vain enää malttanut odottaa. Pinnasänky on edelleen kokoamatta ja hoitopöydän tilaan kuun lopussa. Hoitopöydän saapuessa voisi varmaan sängynkin koota ja samalla laittaa makuuhuoneen järjestyksen uusiksi. Käytännön syistä järjestystä on hieman uusittava.

Hankintalistalla on vielä melkoisesti kaikenlaista, hiljalleen tässä niitä hankitaan. Ainakin itkuhälytin, rintapumppu, kuumemittari (sellainen korvamittari), patja, tutit, tuttipullot ja hygieniatarvikkeet ovat vielä hankkimatta.

Tällaisia tuntemuksia rv29+4.

Lääkärin vastaanotolla

Viime perjantaina oltiin neuvolalääkärin vuoro. Neuvolassa oli etukäteen painotettu puolison osallisuuden tärkeyttä, joten olimme molemmat paikalla. Ennen lääkärin tapaamista neuvolatäti (ei taaskaan oma) mittasi verenpaineen ja painon sekä antoi miehelle täytettäväksi audit-kyselyn (alkoholinkulutusta mittaava). Samalla neuvolatäti kertoi sokerirasituksen tuloksista ja painonnoususta. Siirryttiin seuraavalle kymmenelle (yök!), mutta painonnousu on ollut sopivaa. Itseä kyllä hirvittää. Ei paljoa puutu, että paino olisi noussut jo kymmenen kiloa raskauden aikana. Raskausdiabetesta ei ole (jes!), vaikka sitä kovasti pelkäsin. Ihan vain sen takia, että herkut maistuvat ihan joka päivä. Raja-arvoja en muista, mutta itselläni paastoarvo oli 4,7, tunnin kohdalla 7,7 ja kahden tunnin kohdalla 6,6. Nämä olivat selvästi raja-arvojen alapuolella. Neuvolatäti kertoi myös, että hemoglobiini on hieman laskenut, mutta on vielä hyvä, eli ei tarvitse syödä rautaa. Aiemmin lukema oli 139 (rv11+3) ja nyt 125 (rv28+1).

Lääkärin vastaaotolle pääsin puolisen tuntia myöhässä, itse tarkastus oli nopesti ohi. Lääkäri kyseli ensin voinnista ja jutteli niitä näitä. Jutustelun jälkeen kokeiltiin kohdunsuun tilanne (tässä meni alle minuutti, tyylillä sisään ja ulos), kuunteltiin vauvan syke ja mitattiin kohdunpohjan korkeus. Sitten oltiinkin valmiina. Ja mies oli täysin turhaan mukana! Ärsyttävää kun niin painotettiin miehen läsnäolon tärkeyttä ja loppujen lopuksi hänellä ei ole oikeastaan mitään roolia tapahtumassa, yksi pieni kysely! Noh, tiedänpähän ensi kerralla kun tällaista painotetaan.

Tässä vielä strategiset mitat rv28+1 käynniltä. Suluissa olevat viikolta 23+4.

Paino 70,2kg (68,4kg)
Verenpaine 119/82 (113/78)
Vauvan syke + (130) (höh, ei laittanut korttiin eikä kertonut lukemaa)
Kohdunpohjan korkeus 27 (20)
Sikiön liikkeet ++ (++)

Kohdun suu oli kiinteä ja kiinni, pituus 3 cm.

Seuraava neuvola onkin jo vappuviikolla. Tänään on rv28+4, vaikkakin postauksen kuulumiset ovat muutamaa päivää aiemmalta.

Harjoittelua?

Täällä on luultavasti havaittu harjoitussupistuksia. Ensimmäinen havainto tuli yhtenä pääsiäispäivänä (tai oikeastaan iltana) kun olin mennyt jo sänkyyn. Vielä hereillä makoillessani tuntui kun joku olisi masussa vetänyt samaan aikaan masn molemmilta sivuilta sisäänpäin. Täysin samanaikaisesti ja tunne oli nimenomaan sisäänpäin vetämistä. Nyt edellisyönä havaihduin kesken unieni tuohon samaan tunteeseen. Tällöin tämä tuntui kaksi kertaa peräkkäin. Vaihdoin asentoa ja vetävä tunne loppui.

Kummallakaan kerralla en ole ehtinyt näkemään näkyykö masun ulkopuolelle liikettä tai kokeilemaan miltä masu tuntuu. Mutta tuskinpa ne potkuja ovat kun suuntautuvat sisäänpäin. Ja vielä täysin samanaikaisesti kahdesta suunnasta. Mitenkään kivuliaita nämä eivät ole olleet, tuntuneet lähinnä hassuilta, täysin erilaisia kuin potkut.

Potkut ovat muuten selvästi voimistuneet. Yhtään en osaa sanoa tuleeko jalkaa vai nyrkkiä tai millaisessa asennossa vauva aikaansa viettää. Perjantaina on neuvolalääkäri, ehkäpä tuolloin (toivottavasti) ammattilainen kertoisi missä asennossa siellä ollaan ja miten voi tunnistaa vauvan ruumiinosia. Jostain oppaasta luin, että näillä viikoilla voidaan neuvolassa opastaa näitä juttuja.

Tänään rv27+2 ja pesänrakennusvietti on valtava! Yritän vielä malttaa, onhan tässä vielä kolmisen kuukautta aikaa.

Makeaa mahan täydeltä

Terveisiä sokerirasituksesta! Ensimmäinen näyte on otettu ja herkullinen juoma nautittu. Analyysini mukaan juoma oli kirkasta ja melko mautonta. Taktiikkani oli juoda se mahdollisimman nopeasti. Tässä vaiheessa ei ole syytä pelotteluihin. Inhottavinta lienee odottelu. Aulan tuolit eivät ole kaikkein mukavampia. Ja ehkäpä hiljaa hiipivä vessahätä. En juo kovin suuria määriä kerralla ja nyt juotavana oli omassa mittakaavassani iso mukillinen nestettä ja noin 5 minuuttia sen juomisesta tuli juoda vielä noin desi vettä. Ja vessassakäyntiä tulisi välttää. Ja liikkumista. Reilu puoli tuntia seuraavaan näytteeseen.

Vauva on aloittanut liikkumisen aivan eri tavalla kuin aiemmin. Liikkeet ovat suurempia ja vatsaa onkin hauska naureskella. Masu tuntuu valtavalta! Omasta mielestäni näytän siltä, että synnytän hetkenä minä hyvänsä. Onneksi mies vakuutteli, etten vielä ole niin iso.

Tänään rv26+6 ja ajatukset hoitopöydässä.