Nyt ollaan kotiuduttu ensimmäisestä ultrasta. Onneksemme saimme aamuajan, jottei tarvinnut kovin kauaa odotella.
Kyseessä oli siis samalla rakenneultra, jonka suoritti naistentautien erikoislääkäri. Mukana huoneessa oli myös hoitaja. Lääkäri kysäisi voinnista ja vuodoista, jonka jälkeen pitikin jo ottaa housut pois ja hypätä tutkittavaksi. Ei siis paljoa turistu! Ensin lääkäri kurkkasi ilman ultrausvälinettä (mikä se sitten onkaan) ja totesi paikkojen olevan kunnossa ja tulehduksettomia. Seuraavaksi vuorossa oli "dildoultra", jännitys katossa! Siellä se näkyi, meidän pikkuinen aikaansaannoksemme. Paikoillaan makoili, ilman suurta liikehdintää. Lääkärin mukaan kaikki näytti hyvältä, en edes muista mitä kaikkea katsottiin. Selkärankaa, aivoja, istukkaa, niskaturvotusta... Seuraavaksi laitettiinkin äänet päälle ja kuultiin vielä sydämen pamppailut. Rakkautta.
Ultrattiin vielä vatsan päältä, jotta saatiin hyvä sivuprofiili. Vaavi kun oli sellaisessa asennossa, ettei sitä sisäkautta saatu.
Laskettu aika aikaistui, joten nyt ollaankin jo viikoilla 12+1. Hassua. Tiesin, että laskettu aika voi muuttua, mutta ajattelin ettei näin paljoa meidän kohdalla. Kierto on ollut säännöllinen ja ensimmäistä kertaa ovulaatiokin tikutettiin (aiemmin ei siis oltu kokeiltu). Neuvolan tätikin oli sitä mieltä, ettei paljoa tule muuttumaan, muun muassa melko varhaisen plussaamisen takia.
Ultran jälkeen oli vielä verikokeiden aika (yök!), ja olinkin aika täpinöissäni. Ehkä hyvä niin, ei ehtinyt hirmusesti stressata veren ottamista. Kammoan piikkejä.
Täällä ollaan onnesta muikeina! Taidanpa vain ihastella ultrakuvia.
Nyt voidaan puhua odotusblogista ja alkaa ottamaan niitä masukuvia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat aina tervetulleita! Niissä on blogin suola!