Hyvää alkanutta viikkoa! Vaikka jo eletäänkin tiistaita. Viikonloppu ja maanantai sujahtivat hirmuista vauhtia ohi!
Täällä on oltu melko unettomia. Olen kova pyörittämään ajatuksia iltasella ja ikävä kyllä se heijastuu pienoisena unettomuutena. Päässä pyörivät ajatukset mahdollisesta raskautumisesta ja sen aikaansaamista positiivisista elämänmuutoksista. Toisaalta mieltä kalvaa ajatus mahdollisista lapsettomuushoidoista ja lapsensaannin vaikeuksista. Eräillä sukulaisilla toivosta on hiljalleen luovuttu. Heillä seuraava askel on mahdollinen adoptio. Haluaisin jo niin kovasti äidiksi, olen kovin malttamaton. Ehkäpä senkin takia mieli on kovin levoton.
Pientä etovaa oloa (nopeasti kävi tervehtimässä) oli myös kiertopäivällä 20, mutta tuolloin sain myös pienenpienen punaisen jäljen vessapaperiin. Pettymys valtasi mielen. Vielä ei tosin ole mitään suuria merkkejä kuukautisista, joten toisaalta myös toivo nostaa päätään. Toistaiseksi tuntemukset ovat olleen hyvin samanlaisia kuin muillakin kierroilla.
Tänään mennään kiertopäivää 22. Vatsa möyrii, luultavasti tulevista kuukautisista, mutta toivottavasti raskaudesta. Rinnoissa on pienoista arkuutta, mutta sitäkin on ennen kuukautisia. Ja toisaalta välillä tuntuu, että tietyt rintaliivit voivat tuon pienen arkuuden tunteen aiheuttaa. Ensi viikolla viimeistään ollaan viisaampia.
Äitiyteen valmistuminen sai taas uuden ulottuvuuden, kun särkylääkkeet olivat loppu. Vaihdettiin Buranat Para-Tabsiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat aina tervetulleita! Niissä on blogin suola!